Pitkästyttävän tammikuun jälkeen huomasin kaipaavani jotain todella kevyttä ja viihdyttävää luettavaa, ei mitään liian pitkää ja vaativaa. Tutkin kirjaston hyllyjä ja sattumalta osuin tämän kirjan kohdalle. Kansi oli houkutteleva, nopeasti vilkaistuna luvattiin syvällistä, romanttista feelgoodia 320 sivun verran. Oi kyllä, juuri sitä mitä tähän hetkeen etsinkin!
"Pikkuinen unelmien kaksio on valloittava romaani, joka liikkuu vilkkaan Stureplanin ja idyllisen Taalainmaan, toivon ja epätoivon välimaastossa. Se kertoo uskalluksesta, jota vaatii ottaa harppaus kohti unelmia ja oikeasti merkityksellisiä asioita elämästä."
Sofia työskentelee pankissa nuorempana analyytikkona yritysrahoituksen puolella, pitkä seurustelusuhde hyvässä asemassa olevan Oliverin kanssa on vuosien varrella muuttunut nihkeäksi. Aikaa ja kiinnostusta ei tunnu löytyvän parisuhteelle, sillä Sofia mielellään purkaa kaikki energiansa työhön. Mieltä painaa myös vanhempien ero, hankala isäsuhde ja näiden mukana paljastuvat kipeät salaisuudet.
Sofia päätyy ostamaan oman unelmiensa kaksion, jossa remontin tarvetta on rutkaasti. Urakoitsija lähettää remonttimieheksi ärsyttävän Arvidin, joka pistää nenänsä Sofian mielestä ihan liikaa kaikkeen.
Yksityiselämän kiemuroiden ja työkuvioiden kasaannuttua alkaa uupumuksen oireet lyödä kapuloita rattaisiin ja ei se rakkauselämäkään kovin ruusuista ole.
***
Kirjan edetessä aloin miettimään, että lopputuloksen arvioimiseen ei tarvitse olla kovin erikoistunut ennustamiseen tai etsiä pölyttynyttä kristallipalloa vaatekaapin uumenista. Kirjassa oli paljon hyviä kiinnostavia käänteitä ja juoni soljui mukavasti eteenpäin, vaikka mutkiltakaan matkassa ei tässäkään tarinassa voida välttyä. Jo alkumetreillä kirjan lopputulos oli jo aavistettavissa todella hyvin.
Pikkuinen unelmien kaksio on kirjoitettu samaistuttavan arkiseksi tarinaksi, mutta samalla siinä oli kohtia, joissa mietin voiko oikeasti aikuisten ihmisten suhtautuminen joihinkin asioihin olla noin vähättelevää ja jopa vitsailevaakin. Korviini särähti kuinka esimerkiksi erot ja pettämiset kuitataan hanskaa heilauttamalla, melkeinpä "hällä väliä"-tyyliä.
Kyllähän tämän kirjan luki, mutta ihan omaa mieleen tämä ei kuitenkaan ollut. Viihdettä on monenlaista kirjamaailmassa, mutta tästä en sellaista löytänyt (tai se ei yltänyt sille tasolle). Se jos mikä harmitti, koska potentiaalia tässä olisi voinut olla paljon parempaankin.
***
Ihanaa alkanutta viikkoa! On taas maanantai, kirjaston kirjavarauksia napsahteli sähköpostiin, joten suuntaan seuraavaksi ihanan raikkaaseen talvisäähän nauttimaan auringosta.
Kiva, kun poikkesit uudessa blogissani.
- Julia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti